Riski ja riski

Piti olla mukana Kela-kortti. Ellei siinä ollut riskiryhmää osoittavaa koodia, oli otettava mukaan mahdolliset reseptit tai peräti epikriisi(t).

Kahdelle päivälle sukunimen etukirjaimen mukaan jaettu riskiryhmäläisten joukko yllätti rokottajat suuruudellaan. Oli varmaankin tarkoin mietitty ja suunniteltu, miten homma hoituisi sutjakimmin. Ei kai kukaan tahallaan seisota, jonotuta, perussairaita ihmisiä ulkona marrasviimassa kaksikin tuntia.

Omassa murteessani riski tarkoitti hyvässä kunnossa olevaa ihmistä. Tuli mieleen, että sellaisille riskiryhmäläisille moinen jonotus ei olisi ollut ollenkaan vaikeaa.

Olisi siis pitänyt olla mukana jakkara, termarissa lämmintä juotavaa ja useita vaatekertoja. Jono kiemurteli pitkin katuja. TK:n ilmastointikin lakkasi toimimasta, kun sisään päästettiin liikaa ihmisiä kerrallaan. Lopulta tunteja jonottaneille jouduttiin kertomaan, että rokote olikin siltä päivältä loppunut. Ensi viikolle järjestetään uusi aika. Kilpajuoksu epidemian kanssa jatkuu.

PS. Ehkä olisi kannattanut hajauttaa rokottajat eri kaupunginosiin. Jälkiviisaus on tietenkin helppoa. Parhaansa yrittävät.

Pyhäinpäivänä 2009

Jäi eilen askarruttamaan tuo edellinen postaus. Se nyt on vain kuvilla leikkimistä, ajankulua. Mieskin kävi kysymässä, mikä se on. Eikö siinä olekaan enempää kuvia? Mitä se hämäröinti on?

Sehän voi olla vaikka mitä. Vaikka sitä, että saa käytetyksi heikompilaatuisetkin otoksensa. Ei se mitään hämäräperäisiä puuhia tarkoita. Tai kuutamokeikkoja. Tai saattaa se jollekin niinkin mieltyä. Itse asiassa ajattelin tihkuharmaita syyspäiviä, jolloin keinovaloa kaipaa päivälläkin. Ja toisaalta niitä pikkupuuhia, jotka eivät olisi mitään isoja juttuja, kun vain jaksaisi aloittaa.

Pyhiksi kävimme ostoksilla lähimmässä marketissa. Apteekkiasiat hoituivat samalla. Tiimarista antoivat 50% alennuskupongin yhteen tuotteeseen. Sen voi käyttää vain huomenna. Lottosin viidellä eurolla. Aamukirpeässä pakkasessa, tuulettomassa, kävimme kävelemässä. Vaikka on pyhä, tai ehkä juuri sen vuoksi, on pihansiivoustalkoita menossa. Monta venettä on ollut vielä liikkeellä. Saarimökkejä laitettaneen talvikuntoon. Rannoilla on jo riitettä. Ja iltaisin hämärä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin. Kynttilöitä ja lyhtyjä sytytetään. Marraskuun iloja etsittiin aamulla jossakin radio-ohjelmassa.

Jokainen pimenevä päivä on lähempänä ensi kesää kuin mikään muu päivä tänä vuonna. Valoa kohti koko ajan. Kukin tavallaan. Moni tänään muistellen.

Hämäröimistä

Mi

Kääntyy se

Tuolla aiemmin kerroin hetkeksi kyllästyneeni Mazzarellan pohdiskeluun sisäisestä vanhuksestamme tietokirjassaan (Kyllä, ko. teos näkyy olleen ehdokkaana Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi v. 2001, mitä en muistanut.) Kun kesä kääntyy. Kerronta nappasi minut uudelleen otteeseensa ja koin monta hykerryttävää hetkeä kirjailijan tarkka-aistisesta vanhusanalyysistä. Lukemattomat viittaukset saattoivat mennä ohi, mutta kirjailijan omat henkilökohtaiset terävät huomiot jättivät jälkensä. Pidän kirjailijoista ja toimittajista, jotka pukevat sanoiksi sen mitä itsekin olen ajatellut.

Minähän olen aika paljon surrut kohdalleni osuneita menetyksiä, varsinkin niitä jotka pakottivat jättämään työn ennenaikaisesti ja siinä samassa kapeuttivat sosiaalisen elämän. Elämä seisahtui kuin seinään ja tätä räpiköimistä on riittänyt. Sain ainakin yhden uuden ajattelumallin luopumisiin, mitä ikääntyminen on. Jos jokin asia on jäänyt tekemättä ja kokematta, voin ajatella että eipähän tarvitse ainakaan siitä nimenomaisesta asiasta luopua.

Toissapäivänä kapusin hissukseen rinnettä ylös. Tekisi mieli alkaa kävellä metsässä, paossa liikenteen melua. Ylämäki- ja alamäkikävely ei kuitenkaan ollut vielä hyväksi, mutta sainpahan kuulla ja nähdä käpytikan yhden keloutuvan männyn latvassa. Se on paljon se, kun tässä pihapiirissä lentelee päivittäin yleensä vain harakoita ja variksia. On toki näkynyt jokunen tilhi ja tiaisia.

Kuvassa räpiköi tietään ulos viime kesänä yhden lapsenlapseni haavilla pyydystämä pörriäinen. Se oli heinäkuuta se. Kohta pääsemme normaaliaikaan. Kesä kääntyy.